Olen ollut hulluna jääkiekkoon koko pienen ikäni. Veljeni on lahjakas, mutta kunnianhimoton jääkiekkoilija ja siitä syystä pelaa tänä päivänä kotikaupungin divarijoukkueessa, vaikka rahkeita olisi ollut jopa SM-tasolle asti. Olen ollut aina ylpeä hänestä ja seurannut pelejä innolla. Tietysti olen seurannut myös SM-liigaa ja hieman Elitserieniä ja NHL:ääkin. Leijonien pelit ovat kuitenkin olleet aina ne kaikista kuohuttavimmat. Varsinkin, jos vastassa on Tre Kronor ja ollaan kolmen maalin häviöllä.
Nyt tulee juuri tällä hetkellä lähetys Vancouverin olympialaisista ja kuumin "paikallisottelu" on käsillä. Anteeksi kielenkäyttöni, mutta Suomen peli on kyllä tänään ollut rehellisesti sanottuna aivan paskaa. Ei pienintäkään toivon pilkahdusta. Ruotsi ei ole ollut kyllä mitenkään selkeästi parempi, mutta heillä on aina tuuri mukana ja osaavat hyödyntää oikeat paikat, esimerkiksi viidellä kolmea vastaan-tilanteet. Molemmat ovat kuluttaneet jäähypenkkiä ahkerasti, mutta silti niistäkään tilanteista ei olla saatu mitään suolaa peliin. Joskus kiihkeä kahina maalin edessä saattaa paikata vähän laimeaa fiilistä. Nyt ei tietoa siitäkään.
Me ollaan hävitty tää pewi. Ainahan se v****taa. Ystäväni silti muistutti minua facebookissa äsken, että tämän pelin voittanut pelaa Kanadaa tai Venäjää vastaan ja häviäjä pääsee kohtaamaan Latvian tai Tsekin. Kyllä siis siltä kannalta mieluummin häviäisi. Mutta kyllä silti kiehuu. Varsinkin, jos vastassa on Tre Kronor ja ollaan kolmen maalin häviöllä.
Aikaa on näistä ajoista.. MM-95. (Kuva MTV3.fi)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti